Mehamnissa tuuli niin raivokkaasti, että matkailuauton ovi oli vähällä tempaantua irti, kun avasin sen varomattomasti.

Heti ensimetreillä kävi selväksi, että olin saapunut paikkaan, jossa luonto määrää tahdin. Kaduilla oli hiljaista, mutta eräässä pihassa oli suomalainen nainen, joka oli päätynyt kylään rakkauden perässä. Hän oli asunut Mehamnissa jo vuosia, mutta yhä päivitteli tuulta.

”Tuuli ei lopu koskaan”, hän huokaisi.

Kalastajakylän sydän

Mehamnin elämä kiertyy pitkälti meren ympärille. Alueen asukkaat ovat perinteisesti eläneet kalastuksesta, ja kylän satama on yhä vilkas paikka, jossa paikalliset kalastajat tuovat saaliinsa maihin.

Turska, sillit ja muut arktiset kalalajit ovat alueen pääelinkeino, ja kalastus on ollut kylän tärkein toimeentulon lähde vuosisatojen ajan.

Pieni Mehamnin kylä on merkittävä yhteisö syrjäisellä arktisella alueella.

Kylässä asuu noin 700 ihmistä, ja siellä on kaikki tarvittavat peruspalvelut: koulu, kauppa ja terveydenhuolto. Lentokenttä helpottaa kulkemista, sillä tiet tänne ovat pitkiä ja etenkin talvella vaikeakulkuisia.

Valaita näkyvissä

Eräänä iltana istuin matkailuautossa ja katselin Jäämeren lahdelle. Silloin näin hylkeen nousevan pinnalle aivan lähelle. Se jäi kellumaan rauhallisesti ja söi kalan siinä silmieni edessä, kuin olisi ollut täysin kotonaan – ja olikin.

Iltakävelyllä saatoin nähdä valaan evän vilahtavan vedessä.

Siinä hetkessä oli jotain pysäyttävää: hiljaisuus, kylmä meri ja arktisen luonnon voimakas läsnäolo.

Kylää ympäröivä luonto on karua ja samalla kaunista. Pohjoisen taivas tarjosi minulle kesäistä yötöntä yötä – valoa, joka ei koskaan sammunut.

Mehamnista voi lähteä tutkimaan Nordkinnin niemimaata, joka on Euroopan mantereen pohjoisin kohta. Upeita vaellusreittejä riittää.

Menneisyyden jäljet

Historiakin on vahvasti läsnä Mehamnissa. Toisen maailmansodan lopulla saksalaiset joukot tuhosivat suuren osan kylästä vetäytyessään, ja sodan jälkeen Mehamn rakennettiin uudelleen.

Kylästä tuli jälleenrakennuksen symboli – ja jotenkin sen henki tuntuu yhä olevan sitkeydessä, jolla täällä eletään.

Vaikka ilmasto on ankara ja myrskyt voivat talvisin olla hurjia, kylän tunnelma oli yllättävän lämmin. Yhteisöllisyyden aisti, vaikka olin matkassa yksin.

Tapasin muita matkailijoita camping-alueella, joka oli kallis mutta jossa oli hyvät palvelut. Tunsin oloni tervetulleeksi, jopa vähän suojelluksi, siellä missä tuuli puhalsi tauotta ja meri oli aina läsnä.