Olen aiemmin hieman naureskellut karavaanareille, mutta neljä vuotta sitten vuokrasin itsekin matkailuauton ja suuntasin aikuisten lapsieni sekä isäni kanssa Lappiin ja Pohjois-Norjaan. Reissu oli seikkailu, jossa kävimme huuhtomassa kultaa ja tutustumassa poromiesten supunkiheittokilpailuun. Silloin iski Lapinkuume, ja sydän jäi Pohjois-Norjan aavoille kallioille.

Seuraavana kesänä 2022 palasin Pohjois-Norjaan tyttäreni kanssa. Matkustimme autojunalla Kolariin ja seikkailimme henkilöautolla antaen sattumien johdattaa.

Pidimme suunnitelmat joustavina, ja yöt teltassa muuttuvat edullisten Airbnb-kohteiden etsimiseksi sateen vuoksi. Silloin heräsi ajatus autosta, jossa voisi myös nukkua.

Auto omaksi: tällaisen pakun ostin

Poikani haaveili lapsena bussista, joka olisi muokattu matkailuautoksi. Itse en ollut koskaan haaveillut sellaisesta, mutta nyt ihmettelen, miksi en.

Keväällä 2023 kävimme koeajamassa retkipakua, ja yllättäen ostin sen omaksi.

Halvasta tuli kallis, mutta se on sen arvoista

Retkipakuilu on ollut yllättävän kallis harrastus, sillä autoani on pitänyt korjata paljon.

Olen kuitenkin tyytyväinen hankintaani, sillä auton pohjaratkaisu ja varustelu ovat minulle täydelliset.

Vielä kun malttaisi lopettaa pikkuparantelun ajoissa.

Nyt auton tekniikkaa on rakennettu melkein kokonaan uudestaan, pohjat hitsattu tuoreeksi ja matkustamoa tuunattu mieleiseksi.

Miksi paku?

Matkailuautolla ajaessa väsyin jatkuvaan vastaantulevien karavaanareiden moikkaamiseen, joten retkipaku tuntui enemmän omalta, huomaamattomalta vaihtoehdolta.

Olen karavaanari, mutta en kuitenkaan.

Paku myös maastoutuu paremmin parkkipaikalla, ja mikä parasta – nyt saan kaikki haluamani tavarat mukaan.

Ensimmäisenä kesänä tutustuin autoon ja tein minireissuja Etelä-Suomessa.

Ensimmäisen vuoden aikana oivalsin myös, että voisin tehdä suunnittelijan työtäni etänä, ja tämä oivallus avasi uusia mahdollisuuksia reissaamiseen. Se mahdollisti pitkät kesäreissut ja työn tekemisen siinä ohessa.

Ensimmäinen reissu kesti kuusi viikkoa, ja tämän kesän reissulle olisi reilu kymmenen viikkoa aikaa.

Miten tytöstä tuli täti

Olen aina saanut osakseni tytöttelyä, koska olen näyttänyt ikäistäni nuoremmalta. Kymmenen vuotta sitten alkanut tuplayrittäjyys on tehnyt minusta ikäiseni näköisen, ja nyt yli 50-vuotiaana on mukavaa olla täti-ihminen, oikeammin siis pakutäti.

Netistä löytyy paljon vanlife- ja matkailuelämää esitteleviä nuorempien ihmisten pitämiä blogeja.

Tätivinkkelistä reissublogin pitäminen sopii minulle.

Lähestymistapani on ehkä omanlainen: merinovillakalsareissa viihtyvä kermapersetäti nukkuu Tempur-patjalla pakussa, joka näyttää raksapakulta, mutta kätkee sisäänsä kaikki mukavuudet, kuten kahvikapselikoneen, airfryerin, riisikeittimen.

Kermapersetäti ei pakureissulla peseydy (!!) kuin maksimissaan kerran viikossa. Minusta ei saa nättiä kuvaa tekemälläkään, mutta iän tuomalla itsevarmuudella – ei niin väliäkään.

Yksin, mutta en yksinäinen

Facebookissa on mukava naiskaravaanareiden ryhmä, jossa voi esittää kaikenlaisia kysymyksiä ja tsempata toisia.

Syksyllä 2023 kyselin reissukaveria pohjoiseen, ja silloin Susu, tämän blogin perustaja, vastasi. Alun perin oli tarkoitus nähdä Norjassa vain satunnaisesti, mutta lopulta matkustimme melko lailla yhtä matkaa.

Kohta starttaa meidän toinen reissumme, ja minäkin aion kirjoittaa blogia sekä jakaa kuvia sekä videoita.

Kuvapainotteista sisältöä tulee päivittäin Instagram-tilille @pakutati_tessajamartti.

Tällä kertaa ajamme läntisen Suomen läpi käsivarteen ja aloitamme Senjan-saarelta, etenemme pikkuhiljaa mutkitellen itään. Katsotaan, mitä löydämme ja kauanko viihdymme. Ja millaisia tarinoita saatte luettavaksi.