Reissussa eletään niin kuin kotonakin, mutta pienemmässä tilassa. Siellä syödään, peseydytään, käydään vessassa ja tietenkin nukutaan. Ja minä teen siellä myös töitä. Kaikki sujuu ja kaikelle on paikkansa – ainakin jonkinlainen paikka.

Ihmettelen naureskellen, että miten muutto kesällä suuresta omakotitalosta pieneen matkailuautoon voi tuntua niin kivalta. Ihanalta jopa.

Ei se täydellistä ole ja välillä ärsyttää pahasti, kun tavaroita joutuu siirtelemään mahtuakseen tekemään jotain: Tiskit pitää tiskata, että mahtuu tekemään töitä tietokoneella. Ruokapöytä pitää tyhjentää, että saa tehtyä koirille pedin – tai toisin päin eli koirien sänky pitää kasata, jotta saa ”olohuoneen” oleskelutilan käyttöön.

Minulle matkailuautossa parasta on elämisen yksinkertaisuus.

Kotona pyörin välillä aivan pihalla siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Matkiksessa ei ole sitä ongelmaa: päivän mittaan tehdään vain välttämättömät eli kokataan, tiskataan, ulkoilutetaan koiria ja päivittäin vähän siivoillaankin parin neliömetrin lattia nyt ainakin.

Konmaritusta tositarpeeseen

Koska matkiksessa on vain vähän tilaa, kaikelle pitää olla oma paikkansa. Tilan käyttöä määrittää se, mitä tarvitsen eniten päivän mittaan. Minä tarvitsen käsilleni roskista, koirien hihnoja ja ruokia, tietokonetta, puhelinta ja kenkiä, eli niiden pitää olla koko ajan helposti käsillä.

Oma paikka tarvitaan, muuten se keikkuisi jossain penkillä matkan aikana.

Viime reissun jälkeen karsin paljon tavaraa, jotta esimerkiksi yksi kokonainen kaappi olisi vain työvälinettä eli kannettavaa tietokonetta varten. Lisäksi varasin roskikselle melkein kokonaisen kaapin sen sijaan, että jossain koukussa roikkuisi roskapussi koko ajan tiellä.

Samalla tavalla järjestin kaiken, eli vaikka tuntuu tilan tuhlaukselta varata kokonainen kaappi vaikkapa kahvivälineille, se on pelkästään kätevää ja järkevää.

Autossani on suuri takatalli, jossa säilytän ison osan tavaroista. Siellä ovat vesikanisterit, koiranruokasäkit, työkalut (niitä on muuten kertynyt melkoisesti, koska korjattavaa aina ilmaantuu) ja muut välineet, joilla matka jatkuu ja sujuu mukavasti.

Takatalliin pääsee käsiksi molemmilta puolelta autoa. Ulkokautta pääsee myös lokerolle, jossa on tilaa kahdelle kaasupullolle: toinen on käytössä ja toinen säilössä.

Näin täytän säilytystilan

Kaikki on lähellä, eikä mitään turhaa ole, tai juuri mitään turhaa.

Säilytykseen on tietysti rajallisesti tilaa matkailuautossa: yhdeksän pientä hyllykaappia, vetolaatikko, yksi korkea kaappi, yksi puolikorkea kaappi, yksi pikkukaappi ja jääkaappi. Näin olen käyttänyt ne:

• ruokailuvälineet vievät 2 hyllykaappia
• ruuat 2 kaapissa
• kylmäsäilytys 1 jääkaapissa (pakastelokerokin on)
• roskakori, kapselikahvinkeitin + Omnia-uuni 1 kaapissa
• ruokailuvälineet 1 vetolaatikossa
• tietokone on 1 kaapissa
• patterit, piuhat, teipit yms. 1 kaappi
• vaatteille 2 kaappia + 1 korkea kaappi
• koirien hihnat ja tarvikkeet + retkeilyreppu 1 pikkukaappi
• vessatarvikkeet + kemikaalit 1 kaappi.

Lisäksi on hyllyjä, joissa säilytän nopeasti tarvittavia mutta ei rikkoutuvia tai painavia asioita, kuten pientä taskulamppua, karttaa ja pikastarttiakkua. Koukuissa roikkuu vaatteita ja pyyhkeitä.

Makuutilassa auton takana hyllyillä on vaihtolakanat ja -pyyhkeet sekä jokunen lehti.

Hauska yksityiskohta on lattiassa oleva piilosäilytyspaikka, jossa pidän tylsästi kenkiä.

Koirat valitsevat paikkansa

Kaikkein tärkeintä on, että koiralle – tai koirille – on lepopaikkansa, niin kuin ihmisellekin.

Koiralle tuntuu kelpaavan monikin eri paikka sen mukaan, mikä on tilanne ja tarve.

Matkan aikana koirat matkustavat turvavöissä levitetyllä pedillä kuskin paikan takana.

Koirilla pitää olla turvavyöt siinä missä ihmisilläkin. Hankin tälle reissulle kolaritestatut versiot, sillä yllätyksekseni kaikki koirien turvavyöt eivät täytä turvavaatimuksia.

Mikä tahansa turvavyö varmistaa kuitenkin, että koira ei ajon aikana lähde omin päin hengailemaan auton sisällä, koska siitä voi aiheutua vaaratilanteita.

Kun auto ei liiku, koirat saavat valita paikkansa vapaasti. Niillä ei toki ole hirveästi valinnanvaraa, mutta menevät, minne haluavat.

Tilaa on riittävästi, mutta tosi vähän

Matkiksen lattiapinta-ala on minimaalinen, mutta jotenkin se riittää ainakin yhdelle ihmiselle ja kahdelle koiralle. Jos aurinko paistaa, ollaan mahdollisimman paljon ulkona ja myös syödään ulkona.

Kokkaamista kaasuhellalla!

Ruuan laittamiseen pitää todella keskittyä, että saa täysipainoisen aterian joka päivä.

Koska tilaa on vähän, ei voi huiskia ja hutiloida kaasuhellan kanssa tai jokin kauha tai kapusta meinaa koko ajan syttyä tuleen. Näinkin on käynyt.

Olen kasvissyöjä, 90-prosenttinen vegaani, sillä en syö lihaa, maitoa, kalaa tai muniakaan mutta syön toisinaan juustoa – ja reissussa sitä meni paljonkin – sekä suklaata, jota myös meni, vaikka se maksaa Norjassa maltaita. Jäätelöäkin syön kesällä, eikä se aina ole vagaanista.

Soijarouhe on todella hyvä perusruokatarvike matkassa: kevyt ja pakattu täyteen proteiinia.

Soijarouhetta voi käyttää pastoissa, wrapeissa ja niin edelleen. Kikhernejauhot, kaurapuuro, makaroni ja tomaattimurska ovat mainioita perustarvikkeita mausteiden ohella. Toki kahvia ja teetä pitää olla ja sen lisäksi mantelimaitoa ja kauramaitoa – näistä mikään ei tarvitse jääkaappia.

Jääkaappikin minulla tietysti on – se toimii kaasulla, sähköllä tai hupiakulla tilanteen mukaan. Reissussa pidin sitä kaasulla. Sinne ostelin Norjasta tuoretavaraa, kuten kasviksia, ja margariinia sekä norjalaista makeaa mesjuustoa. Avattu kaurajuoma säilyy jääkaapissa ja jätskit sekä koirien lihapullat pakastelokerossa.

Omnia-uunia ei turhaan kehuta käteväksi. Se on vuoka, joka asetetaan kaasuhellan päälle ja joka kypsentää ruokaa kuin uunissa ikään.

Siinä tein välillä ranskiksia ja sämpylöitä sekä makaronilaatikkoa.

Tänä kesänä reissuuni lähtevät silikonivuoat, jotka sopivat Omnia-uuniin. Se toivottavasti helpottaa pesemistä.

Omnian lisäksi keittovälineinä minulla on vesipannu, joka viheltää, sekä Trangia-setti. Varalla on myös Trangian versiota isompi paistinpannu, mutta sitä en juuri tarvitse.

Kapselikahvinkeitin erikoistilanteita varten, mutta muuten minulle kelpaa murukahvi.

Minulla on myös leiväpaahdinhökötys kaasuhellalle, mutta se taitaa vain polttaa leivät.

Kirjoitan myöhemmin oman juttunsa ruokavinkeistäni matkailuautomatkalla.