Aspevatnet on turkoosinsininen järvi helpon matkan päässä Lyngenvuonon alueella. Useimmat saapuvat tänne Blåvatnetin takia, mutta me valitsimme helpomman tien. Reitti Aspevatnetille ei ole suinkaan esteetön, mutta parin kilometrin edestakaisena retkikohteena sopuisa valinta.

Norjan Lyngenin niemimaalla kimmeltää järvi, jonka väri näyttää kuvissa melkein epäuskottavalta. Sen nimi on Blåvatnet, ja moni tunteekin tämän turkoosin sävyisen nähtävyyden ainakin maineensa ansiosta. Moni on käynytkin. 

Blåvatnet on Lyngenin ikonisin vaelluskohde, mutta siitä huolimatta päätimme tälläkin kertaa jättää sen väliin.

Neljän koiran kanssa liikkuminen on oma retkilajinsa etenkin, kun kaikki haluavat nuuskia ja pysähdellä omassa tahdissaan.

Suhtaudumme Norjassa varauksella ”helppokulkuisiin reitteihin”

Vaikka noin neljän kilometrin taival Blåvatnetille yhteen suuntaan on kuvattu helpohkoksi, olemme oppineet, että ei kannata uskoa näihin lupauksiin.

Esimerkiksi Rullakiviranta pohjoisemmassa mainittiin 2,7 kilometrin helpohkoksi taipaleeksi, mutta ylös ja alas kulkevat paikoin mutaiset ja kiviset reitit tekivät siitä haastavan ja tarkkuutta vaativan. Kokemus oli hieno, mutta myös raskas ja hermoja raastava.

Reittejä suunnitellessa kannattaakin muistaa norjalaisen etenemisen laskukaava: x2 tai jopa x3

Pohjois-Norjan teillä vuonojen ja vuorten välissä kuluu selvästi enemmän aikaa kuin vastaavilla kilometreillä Suomessa, sama pätee retkeilyreitteihin: 2,7 vastaa ainakin 5:ttä kilometriä.

Lue lisää: Hike to Blåisvatnet, Lyngen | Northern Norway | Visit Lyngenfjord

Oikein sievä Aspevatnet

Suuntasimme siis Blåvatnetin sijaan läheiselle Aspevatnetille, jonne olisi vain reilun kilometrin matka. Ja miten hyvä päätös se olikaan!

Lyhyen, joskin osin myös vaikeakulkuisen reitin päässä meitä odotti kirkas, turkoosinsininen järvi keskellä karua vuoristoluontoa.

Ei ehkä yhtä kuuluisa kuin Blåvatnet, mutta meille aivan riittävän kaunis.

Pieneen patikkaan mahtui kivikkoa, mutaa, jyrkkiä kohtia ja pari kaunista puusiltaa.

Reitti Aspevatnetille oli lyhyt mutta yllättävän vaativa sekin. Koirat kulkivat reippaasti, mutta haistelivat, ihmettelivät ja latkivat puroista raikasta makeaa vettä.

Käytämme koirilla pitkiä, jopa kymmenmetrisiä hihnoja, jolloin matka etenee rauhalliseen tahtiin; hihnat tuntuvat olevan koko ajan väärällä puolella jotain kiveä, käkkäräkoivua, ihmistä tai koiraa.

Perillä pidimme evästauon ja nautimme ainutlaatuisista maisemista. Siellä oli pieni katos ja vessakin retkeilijöiden iloksi.

Meidän lisäksemme paikalla oli vain yksi taaperoikäinen perheineen. Hekin olivat vielä valinneet helpot reitin, mutta mikäli norjalaisia yhtään tunnen, ensi vuonna tuo lapsukainen jo kirmaa Blåvatnetille ja kymmenen vuoden päästä hiihtää olympiakultaa.

Parkkipaikalta lähdetään molemmille järville – varaudu maksamaan

Blåvatnetin ja Aspevatnetin reitit lähtevät samalta parkkipaikalta, jossa on mukavasti tilaa, siistit käymälät ja roska-astiat.

Pysäköinti ei ole ilmaista, vaan samaa hintaluokkaa kuin Helsingin keskustassa.

Kulutimme Aspevatnetin-retkellä kaikkineen noin kaksi tuntia, ja Europarkin kautta pysäköinnistä kertyi yli 11 euron lasku.

Jos olisimme valinneet pidemmän Blåvatnetin-vaelluksen, retkikuntamme etenemistahdissa pysäköinnin hinta olisi helposti noussut moneen kymmeneen euroon.

Pysäköinnin kalleus ei varmaankaan nouse kynnyskysymykseksi niille, jotka tulevat varta vasten Blåvatnetille koko päivän reissulle, mutta jos maksu tulee yllätyksenä, hinta voi tuntua suolaiselta.