Tuuleen, ajoittain koviinkiin puuskiin, saa Norjan pohjoisimmissa osissa tottua. Opin matkani aikana huolehtimaan, että matkailuauton ikkunat ovat tiiviit. Tiivistin niitä vielä tarpeen mukaan, sillä muuten yöllä ja ajossakin kävi kova pauke.

Matkani Pohjois-Norjassa jatkui. Torhopista löysin todella miellyttävän yöpymispaikan aivan tien varresta: Tanafjordille ja kaukaisille huipuille avautui upea näkymä.

Rantaan pääsi kävelemään ja läheiseen satamaankin kulki vartissa.

Kylässä asui vain 15 vakituista ihmistä, joten rauhallista oli. Poroja oli ehkä saman verran. Kauppoja ei ollut tai muitakaan palveluita, mutta en sellaisia tarvinnutkaan.

Tuuli häiritsi nukkuvia

Yöllä alkoi tuulla kovaa. Kääntelin autoa pari kertaa, jotta se ottaisi mahdollisimman vähän tuulta.

Koira oli siihen asti nukkunut omalla pedillään auton keskellä, mutta siitä yöstä lähtien se kipusi viereeni yläpedille koiraportaita pitkin.

Pelästyin, että tuuliset yöt merkitsisivät Norjassa loputtomasti huonoa nukkumista ja stressistä läähättävän koiran rauhoittelua, mutta sen yön jälkeen emme enää välittäneet tuulesta. Totuimme.

Myöhemmin muutamien päivien päästä suuntasimme Torhopista pohjoiseen, Mehamniin, joka on Euroopan pohjoisin mantereella sijaitseva kylä (Nordkapp sijaitsee saarella).

Siellä tuuli ajoittain niin kovaa, että auton ulkopuolella oli välillä hankala toimia ja kaikki lenteli ympäriinsä. Ovet meinasivat irrota saranoilta, jos niitä ei muistanut sulkea.

Vinkki tuuliseen yöhön: Pysäköi auto niin, että nokka on tuulta vasten. Sillä tavalla auto on virtaviivaisin ja häiriö on pienin mahdollinen.

Heittoisaa säätä ajaessa

Matka Mehamniin vei meiltä pari päivää läpi tuulisen tunturiylängön yhä karummaksi muuttuvassa ympäristössä.

Karu maisema on upea – rakastan karheaa kunttaa ja upeita kivikoita!

Mutta koska puusto puuttui ja olimme pari sataa metriä meren pinnasta kukkuloiden lomassa, tuuli yltyi ajoittain kovaksi ja sen todella tuntee ajaessaan.

Lentokoneissa puhutaan ”heittoisasta säästä”, mutta siitä pääsee nauttimaan myös matkailuautossa.

Tuuli nappaa matkailuautoon melkoisen innokkaasti, minkä olen huomannut myös Suomessa. Jos vielä vastaan sattuu tulemaan isompi rekka, matkailuauto saattaa hypähtää sivuun tuulivirtojen kynsissä.

Suomessa laitoin joskus matkailuautolla ajamisen tuulirajaksi 10 m/s vauhdin ollessa noin 80 km/h, mutta Norjassa ajoin hetkittäin jopa noin 16 m/s tuulenpuuskissa ilman suurempaa ongelmaa kuin epämukava tunne. Silloin pitää vain olla tarkkana, ettei yliohjaa autoa.

Tärkeä ohje tuulella ajaessa: Rekan ohittaessa voit joutua ohjaamaan matkailuautoa hieman rekan suuntaan, jotta rekan aiheuttama ilmavirta ei heitä matkailuautoa tieltä. Kun ohjaat autoa voimakkaasti rekan suuntaan, keskity siihen hetkeen, kun rekka on mennyt ohi ja ilmavirta loppuu. Jos et korjaa ohjausta rekan mentyä ohi vaan edelleen käännät rattia voimakkaasti, auto voi ajautua väärälle kaistalle tai ulos tieltä.

Tiivistin auton ikkunan kesken matkan

Huomasin myös, että makuutilan kattoikkuna paukkui ajaessa paljon, kun tuuli voimakkaasti.

Pysähdyin ihmettelemään asiaa ja huomasin, että kattoikkuna falskasi. Se oli vaihdettu matkailuautoliikkeessä pari vuotta sitten, mutta ilmeisesti ei ole valittu tai saatu oikean kokoista ikkunaa tai se on jäänyt tiivistämättä.

No minähän tiivistin! Teippasin ikkunan raot kiinni ilmastointiteipillä ja laitoin vielä ohuen istuintyynyn kasettiverhon ja ikkunan väliin. Pauke hälveni ja matka eteni selvästi rauhallisemmin. Pidin viritelmän koko pohjoisessa olo ajan.

Vasta, kun tuuli alkoi hellittämään ja keli lämmetä, alkoi tulla tarvetta tuuletta kattoikkunasta – silloin muistin poistaa teipit ja tyynyn. Tämä tapahtui monen vasta Hammerfestissä monen sadan kilometrin jälkeen.

Ja mainittakoon, että tuulenpuuskat saattoivat yltyä pohjoisessa yli 20 metriin sekunnissa, mutta öitämme se ei haitannut, koska olimme tottuneet ja kattoikkuna oli nyt tiiviimpi.